VÖYRIN SOTAKOULU 1918
- maineikas osa Vöyrin historiaa.
Vöyrin Sotakoulu oli aloittanut toimintansa tammikuun lopulla 1918 ja nuorukaisia koko
maasta suorittivat sotaharjoituksia pellolla Vöyrin NS-talolla ja Gallkullpellolla
rukoushuoneesta itään. Ammuntaharjoitukset Maxim-konekivääreillä suoritettiin
joenjyrkänteelle toiselta puolelta jokea, kulttuuritalon tontilta. Tavalliset kivääriharjoitukset
suoritettiin Baggbergetillä, nykyisen hyppyrimäen alla. Venäläinen vartiopaikka koostui noin
70 miehestä ja oli sijoitettu vain 15 km pohjoiseen.
Paikallisväestö katseli epäuskoisesti vieraiden nuorukaisten puuhia ja osa Vöyriläisistä
tyhjensivät varmuuden vuoksi pankkitilinsä.
Tausta
Vuoden 1917 lopulla selvisi, että lähiaikoina Suomessa tulisi syttymään sota. Tosin Suomi oli
Venäjän suostumuksella julistautunut itsenäiseksi 6.12.1917, mutta venäläiset sotilaat
Suomessa eivät osoittaneet mitään merkkejä Suomesta poistumisesta.
Sen sijaan he alkoivat tehdä yhteistyötä Punakaartin kanssa. Se syntyi osittain Leninin
vallankaappauksen tuloksena. Sitä seurasi murhia ja väkivaltaisuuksia ja Suojeluskunnat tai
palokunnat, joiksi niitä ensin kutsuttiin, perustettiin kesällä ja syksyllä 1917 suojellakseen
oman kunnan turvallisuutta. Aseista oli suuri pula, mutta se oli tietyssä määrin helpottanut
tällä alueella Equity-laivan tuomien aseiden avulla. Koulutettujen sotilasjohtajien pula oli
suurin ongelma. Useimmat nuoret miehet olivat nimittäin kieltäytyneet venäläisen armeijan
palveluksesta vainovuosien ajan ja boikotoinut venäläiset kutsunnat viime vuosikymmenet.
Jääkärit, jotka olivat saanet upseerin koulutuksen, olivat vielä Saksassa.
Vimpelin sotakoulussa nuoret miehet saavat nopean koulutuksen upseereiksi. Aktiivinen
Komitea (A.K.) Helsingissä, Sotilas Komitean (S.K) taloudellisella tuella, aloittivat Vimpelin
sotakoulun salassa jouluna 1917 pääasiassa Suojeluskunnan joukkuejohtajien (upseerien)
koulutuksen. Koulutus osoitetaan pääasiallisesti lukion ylimpien luokkien oppilaille.
Opettajina toimivat muutamat jääkärit, jotka olivat salaa saapuneet Suomeen joulukuussa.
Pomona ja teorian opettajana toimi kenraalimajuri Paul von Gerich, joka oli saanut
koulutuksensa Venäjällä, aivan kuin Mannerheim. Jääkärit Aarne Sihvo ja Juho Heiskanen
olivat koulun komppaniapäälliköitä. Koulu koulutti noin 200 nuorta kahdessa komppaniassa
26.12.1917 – 13.1.1918 välisenä aikana.
Vöyrin sotakoulussa saadaan aliupseerikoulutus.
Vimpelin koulun koulutusta pidetään niin onnistuneena, että Vimpelissä ollut oppilas Sven
Donner lähti Helsinkiin hakemaan rahoitusta Sotilas Komitealta uuteen koulutukseen. S.K
suhtautui asiaan positiivisesti ja antoi Vimpelin koulun adjutantille yhdessä opiskelija Axel
Bergmanin kanssa tehtävän organisoida uusi koulu.
Sijaintipaikaksi etsittiin kuntaa, jossa olisi
- mahdollista majoittaa oppilaita
- tarpeeksi elintarvikkeita ja hevosia
- hyvät kulkuyhteydet ja tarpeeksi lähellä rautatietä
- tarpeeksi ”valkoinen” väestö eikä suurta venäläistä varuskuntaa lähellä.
Lapua oli ensin suunnitelmissa, mutta siellä oli liikaa venäläisiä. Aktivisti maisteri Thure
Svedlin Munsalasta ja Axel Bergman Vaasasta tunsivat Vöyrin hyvin ja tietojen mukaan
Vöyri oli heidän ehdotuksensa. Öisen vierailun jälkeen Vöyrin kunnanvaltuuston
puheenjohtajan Johannes Miemoisen luona, hänet ja osuuskauppajohtaja Johannes Hallvar,
myös kansanhuoltolautakunnan johtaja, kutsuttiin Vaasaan. Sijaitipaikaksi varmistui Vöyri.
Koulun tehtäväksi tuli kouluttaa joukkuejohtajia (aliupseereita) suojeluskuntajoukoille, jotka
samaan aikaan julistettiin Suomen viralliseksi armeijaksi ja kenraali C G E Mannerheimista,
joka juuri oli palannut Venäjän vallankumouksesta, tuli sen komentaja. Koulu alkaisi 26.
tammikuuta 1918. ”Passeja” joissa merkintänä S 1, lähetettiin suojeluskuntiin ympäri maata,
kehotuksen saattelemana, että lähettäisivät muutaman parhaista miehistään. Mutta huhu oli
kiirinyt passien edellä, joten jo 20. tammikuuta noin 150 savolaista seisoivat Tervajoen
asemalla ja tiedustelivat tietä Vöyrille.
Koulu sai siis lentävän lähdön ja Aarne Sihvo, komppaniajohtaja Vimpelistä, nimitettiin
Vöyrin sotakoulun johtajaksi, mutta hänet kutsuttiin Karjalaan, mistä sota alkoi.
Jääkäriluutnantti Bertel Petrelius (Perttu Pertamo) oli myös kutsuttu Vöyrille. Sihvo pyysi
Petreliusta nousemaan Vöyrin koulun johtoon. Ennestään paikalla Vöyrillä olivat jo Albert
Rosenholm, Ivar Hasselblatt ja Kaarlo Viljanen. Sitäpaitsi useat oppilaat ja opettajat
Vimpelistä jatkoivat kouluttajina Vöyrillä. Jääkärikapteeni Juho Heiskanen nimitettiin koulun
johtajaksi 18. helmikuuta, mutta hän oli enimmäkseen eri sotatehtävissä, kun taas Petrelius oli
Vöyrillä.
Vöyrin Sotakoulu – vapaussodassa
Mannerheim päätti, että Pohjanmaalla venäläiset riisuttaisiin aseista suojeluskuntien toimesta
jo 27. ja 28. tammikuun välisenä yönä. Hänen tukikohtansa oli jo jonkin aikaa ollut
Nikolaikaupungissa (Vaasassa). Senaattikin muutti sinne ja Vaasa-nimi otettiin taas käyttöön
ja Vaasa oli nyt Suomen pääkaupunki, koska punaiset olivat ottaneet vallan etelä Suomessa.
Mannerheim matkusti tuntemattomana Vaasasta reellä Petsmoon ja Maksamaan kautta
Ylistaroon riisumaan aika suuren venäläisleirin aseista yhdessä Lapuan ja Ylistaron
suojeluskuntien kanssa. Kun viholliset olivat lähteneet, Vöyriläisille tuntematon Mannerheim
käveli tietä pitkin Vöyrin keskustassa ja katseli suojeluskuntalaisia, jotka asettautuivat
valmiiksi nopeaan siirtymiseen Vaasaan . Hän kehotti heitä käyttämään ampumatarvikkeita
säästeliäästi. Herman Kamis sanoi pojalleen Eric Kamikselle: Kuka tuo on olevinaan? Jonkun
pitäisi kysyä mitä hän tekee täällä. Mannerheim jatkoi sitten matkaansa Ylihärmään, mihin
hän väliaikaisesti perusti tukikohtansa. Lähtiessään hän jätti esikuntajäsenen Walter
Holmbergin Vöyrille yhteysupseeriksi.
Oppilaslukumäärä Vöyrillä oli tähän aikaan vain noin 450, jaettuna kolmeen komppaniaan,
joista 2. komppania oli ruotsinkielinen sekä lisäksi konekiväärikomppania Albert
Rosenholmin (Lauri Grahn sodan aikana) johdolla.
Vain muutaman päivän koulutuksen jälkeen tuli siis paikalle kutsu. Osa oppilaista ehtivät vain
koelaukaista kiväärinsä Grannasbergetin itäpuolella ennen kuin lähdettiin matkaan.
Vöyriläiset asettivat yli 100 hevoskyytiä oppilaiden käyttöön Ylistaro-matkaa varten.
Ylistarossa venäläisten aseistariisumisen jälkeen osa sotilaista jatkoivat Ilmajoelle ja
Kristiinankaupunkiin Viljasen komennuksessa. Muut menivät yhdessä Vaasan suojeluskunnan
kanssa pohjoiseen Ouluun Petreliuksen ja Grahnin johdolla. Muutaman viikon kuluttua
Oululaisjoukko palasi Vöyrille ja vielä jonkun viikon kuluttua loput palasivat.
Nyt seurasi rauhallisempi aika 19.2 – 10.3 kun ainoastaan koulutusta harrastettiin. Uusia
oppilaita virtasi koko ajan paikalle ja ”vanhat” ensimmäisestä ja kolmannesta komppaniasta
lähetettiin rintamalle tai kotiseudulle kouluttajina. Tähän aikaan Vöyrin sotakoulun
4.komppaniasta (Viljanen) tehtiin elokuva ja osia sotaharjoituksista löytyy netistä. Ennen
Tampereen hyökkäystä maaliskuun puolivälissä koko koulu lähetettiin Vöyrin pataljoonana
Heiskasen johdolla ja Petrelius adjutanttina tosi toimiin. Vain yhdeksäs komppania, joka
suurilta osin koostui Uudenkaupungin joukoista ja joka oli saapunut viimeisenä Vöyrille
Ruotsin kautta, jäi vielä joksikin aikaa koulutukseen, mutta myös he osallistuivat Tampereen
taisteluihin.
Alkujaan koulu oli suunniteltu 220 oppilaalle ja kolmeksi viikoksi, mutta lopputulos oli noin
1400 oppilasta (1600 Vasabladetin mukaan 1918) ja 13 viikkoa. Koulu lopetettiin Vöyrillä 12.
huhtikuuta Tampereen miehityksen jälkeen. Kun Mannerheim lakkautti sotakoulun, oppilaat
ylennettiin aliupseereiksi ja lähetettiin kotiin omiin yksikköihinsä. Mannerheim kutsui
puheessaan Iidesjärven jäällä Vöyrin pataljoonaa Vöyrin Kaartiksi ja oppilaita Vöyrin pojiksi
– nimiä käytetään vieläkin.
Jatkuva aliupseerikoulutus
Pieni ryhmä Vöyrin sotakoulun oppilaista komennettiin sodan lopulla Mikkelin
upseerikoulutukseen. Sinne myös Mannerheim siirsi tukikohtansa lyhyeksi ajaksi. Koulu
jatkoi sitten toimintaansa Vöyrin koulu II:na Helsingissä Yrjönkadun ruotsinkielisessä
tyttökoulussa 25.4 - 28.6.1918 Bertel Petreliuksen johdolla ja noin 500 oppilasta. Sen jälkeen
aliupseerikoulutus jatkui ensin Sortavalassa, sitten Viipurissa (Markovilla) ja lopuksi
Lappeenrannassa, jossa yhden salin nimi vieläkin on Vöyrinsali. Viimeisin koulu, joka vaalii
Vöyrinkoulun perinteitä on Maasotakoulu. Sieltä löytyvät myös Vöyrinsali ja Vöyrinkoulun
perinnehuone.
Sodan jälkeen Mannerheim osoitti pohjanmaalaisille arvostusta antamalla Vaasan
Suojeluskunnan (VSK) marssia ensimmäisenä Helsingin voitonparaatissa. Lisäksi hän perusti
Suomen Valkoisen Kaartin alaisuuteen Vaasan, Lapuan ja Vöyrin Pataljoonat. Nimet hävisivät
myöhemmin uudelleenjärjestelyissä, mutta Helsingissä oli yksikkö, jota kutsuttiin Vöyrin
Kaartiksi ainakin vuoteen 1939. Vöyrin Kaartin kunniakomentajana Mannerheim kantaa koulun ainoaa kultaista kurssimerkkiä rinnassaan kaikkien muiden kunniamerkkien yläpuolella.
Vöyri teki kunniakkaan panoksen vapaussodassa ja koulu on kovin tunnettu suomenkielisillä alueilla.
Lähteet:
Eino Leino: Vöyrin Sotakoulu. Haastatteluja ja historiikkia. Minerva (1918)
Väinö Seppä: Vöyrin Sotakoulu 1918 – sis Henkilömatrikkelin. Otava (1960)
Gunnar Strengell: Det Fria Finlands Förkämpar (Sirpaleita Syväriltä) Omakustanne (1998)
Emil Helle: Julkaisematon käsikirjoitus koulusta
Paikalliset kertomukset ja sotapäiväkirjat
Tietoja koulusta
Toiminta-aika: 26.1. – 12.4.1918
Koulun suunnittelija: Sven Donner, Axel Bergman, Thure Svedlin
Paikalliset organisaattorit: Johannes Miemois, Johannes Hallvar, Jacob Tegengren
Pääesikunta: Ensimmäinen johtaja jääkäri Bertel Petrelius, Helsinki ja 18.2 alkaen jääkäri
Juho Heiskanen, Pielisensuu
Intendentti: Jääkäri Ivar Hasselblatt, Vaasa
Hankintapäällikkö: Johannes Hallvar, Vöyri
Kirjuri: Jääkäri Viktor Granlund, Vaasa
Yhteensä 26 jääkäriä toimivat koulun johtajina, komppaniajohtajina ja ohjaajina
Kanslia- ja esikuntatilat: Mickel Ollus (kirjoittajan äidinisän) pieni pihamökki kunnallistalon
vieressä
Luentosali: Koskebyn NS:n tilat
Oppilasmäärä: noin 1400 (Kaikkia ei rekisteröity)
Komppaniat: 9 kpl sekä 2 konekiväärikomppaniaa
Hälytykset: 1) 27.1.– 5.2. Ylistaro – Oulu 2) 27.1.-19.2. Ylistaro – Ilmajoki –
Kristiinankaupunki – Filppula – Ruovesi. 3)10.3.-9.. Vaskivesi – Ranta – Tyrkkö –
Lahteenmäki – Kuru – Korkeamäki – Teisko – Sorila – Takahuhti – Pyynikki – Messukylä –
Tampere.
Samaan aikaan jatkui koko ajan opetusta Vöyrillä uusille tulijoille.
Majoitus: Melkein joka talossa keski- ja etelä-Vöyrillä. Eniten oli noin 750 oppilasta Vöyrillä
samalla kertaa, toisen ja kolmannen hälytysten välillä.
Muonitus: Ruokapaikkoja Nordbergillä, Koskebyn NS-talolla. Mäkipään käräjätalolla,
Andkilin ja Rekipellon kouluilla, maalaistalo vanhalla Framnäsin apteekilla ja Hanna
Grannaksen luona Grannasbergetin alapuolella.
Upseerit söivät Yhdyspankin yläkerrassa, missä Jacob Tegengren asui. Vöyri tuotti koulun
aikana kaksi kertaa enemmän ruokaa valtiolle kuin koko Viipurin lääni.
”Lotat”: Johtajaemäntä – niin kuin Vimpelissä – oli kotitalousopettaja Katri Huldén. Häntä
kutsuttiin Suomen ensimmäiseksi Lotaksi ja hän seurasi ”poikiaan” sotaan maaliskuussa
yhdessä Mia Murkaiksen ja muiden vöyriläisnaisten kanssa.
Sotakoulun ”tehtaat”: Kaksi leipomoa, suutari, ompelija, savustamo jne.
Hevoskyytejä: Koko sotakouluajan talonpojat hoitivat oppilaiden ja suojeluskuntalaisten
kyyditsemiset Tervajoen asemalle (24 km). Viimeisellä käskyllä yhteensä 300. hevosella
samalla kertaa.
Sotilaallisesti menestyneitä: Viidestä oppilaasta tuli kenraaleja: E A Estola (vet), Yrjö Hanste,
Ilmari Karhu, Aaro Pajari, Arvo Saloranta ja opettaja Kaarlo Viljanen.
Neljästätoista tuli everstejä: Lauri V Fagerström (läk), T S Hiiskero (Hedman), H V Hirki,
Yrjö Järvinen, Bror Kraemer, Jarl Christian Olin, A Peltonen (läk), Yrjö Pöyhönen, Kosti J
Saurio, Otto Snellman, Per R Sundman, Yrjö Tuompo, Urho Tähtinen, Runo Viberg, sekä
koulun ensimmäinen johtaja jääkäri Bertel Petrelius.
Tunnettuja oppilaita: Ulkoministeri Eljas Erkko, vuorineuvos Sven Fazer, taiteilija Jorma
Gallén-Kallela, Otavan TJ Heikki Reenpää, professori Heikki Järnefelt, lakimies Bruno
Kivikoski, ulkomaanministeri, suurlähettiläs jne.
Kunniamarssi: Vöyrin Marssi (Vapauden marssi) Teksti: Eino Leino Musiikki: Leevi
Madetoja
Tähän asti tuntematon marssi: Vörå Pojkarnas Marsch (Vöyrin Poikien Marssi) Teksti ja
musiikki: Agnes Tschetschulin.
Arkistoista löytyy lisäksi sotakouluoppilaan Kaarlo Mikkolan Vöyrin valssi eli Kentälle
jääneet
Elokuva: www.vapaussota.com Filmit 1 alla on eläviä kuvia 4.komppanian sotaharjoituksista
Vöyrin lumisilla pelloilla.
Lisätietoja:
Oppilaat tulivat 370 eri kunnista.
Alla heidän jakaumansa lääneittäin:
Lääni / Määrä / %:
Vaasan / 364 / 28%
Turun-Porin / 180 / 14%
Oulun / 161 / 12%
Viipurin / 156 / 12%
Kuopion / 134 / 10%
Uudenmaan / 124 / 10%
Hämeen / 88 / 7%
Mikkelin / 81 / 6%
Ulkomaat / 14 / 1%
Summa: 1302 / 100% 
Oppilaiden koulutustausta:
Kansakoulu 48 %
Oppikoulu 30 %
Ylioppilaita 22 %
Vanhempien ammatit:
Maanviljelijä 45,5 %
Liikemies 20,0 %
Valtion virkamies 16,2 %
Käsityöläinen 7,6 %
Virkamies 5,7 %
Työläinen 5,0 %
Oppilaiden keski-ikä: 22 vuotta 9 kuukautta
Elokuva: Osoitteessa www.vapaussota.com Filmit 1 alla on eläviä kuvia 4. komppanian
sotaharjoituksista lumisilla pelloilla Vöyrillä.
Teksti: Margareta Ehrman
Valokuvat: Margareta Ehrmanin arkisto
Käännös: Britt-Marie Norrgård
